Olen kuvataiteilija, tarkemmin sanoen maalari. Toisinaan piirrän.

Taiteilijana harhailen enimmäkseen psykedelian, surrealismin ja impressionismin hetteisellä suolla. Kun edellämainitun keitoksen maustaa vielä epäterveellä annoksella futurismia ja kubismia, saa jonkinlaisen topografian minun visuaalisesta mentaalimaisemasta. Mihin ikinä siveltimeni minua johdattaakaan, pyrin viimeiseen asti välttämään tylsyyttä.

Tunnustaudun esteetikoksi. Toivon, että teoksistani saa jotain irti ilman kontekstualisointia. Visuaalisesti ajateltuna minulle on maalauksissani tärkeää liikkeen vaikutelman luominen, ja haluan että kuvat työntyvät katsojan silmille. Maalauksissani kiertyvät itseensä ja toisiinsa mekaaniset elementit, urbaanit rakenteet, sykkivä liha, karkkikuviot ja muut absurditeetit muodostaen pyörteiden verkoston. Välillä tutkin pelkkää liikettä itseään, ilman suoria viittauksia reaalimaailmaan. Teoksillani ilmennän myös vaikutusten ja vaikutteiden ristitulitusta, jolle me koko ajan altistumme, enimmäkseen tiedostamatta.

Haluan teoksissani juhlistaa elämän brutaalia ja kaunista ainutlaatuisuutta. Verevästi, mutta tyylitellen, ja huumoria joka aukosta tursuten.

Pientä mieltäni vaivaavat alituiseen kysymykset. Onko vapaa tahto illuusio? Miten löytää merkityksellisyys maailmankaikkeudessa, joka vaikuttaisi olevan moraalisesti mykkä? Onko transsendenssi mahdollista, jos kaikki on materiaa? Tämä kaikki päässäni lilluva irtoroina vuotaa tavalla tai toisella maalauksiini, niin uskon. Henkilöäni määrittävä -ismi lienee siis eksistential -alkuinen.

Tärkeimpiä vaikuttajia minulle ovat H. R. Giger, Hieronymus Bosch, Umberto Boccioni, Zdzislaw Beksinski, Francis Bacon, puolalainen julistetaide, Tex Avery, Ren & Stimpy, Hayao Miyazaki, Joakim Pirinen, Harri Pystynen, Robert Crumb, Daniel Clowes, Peter Bagge, Charles Burn, sekä lukemattomat muusikot, kirjailijat, ohjaajat, näyttelijät, sirkustelijat, animaattorit jne. jne.

I am Olli Kiviluoto, a visual artist from Finland. To be more precise: I paint and draw.

As a painter, I wander in the murky swamps of psychedelia, surrealism and impressionism. Add unhelthy dose of cubism and futurism in the mix and you get a sort of mental topography of my aesthetic landscape. Wherever my brush guides me, I aim to avoid dullness at any cost. Maybe the results occasionally end up being incomprehensible mess, but so be it.

Visually I aspire to create a sense of movement and depth, and I want the paintings to be felt. In my paintings mechanical elements, urban structures, pulsating flesh, candy patterns and other absurdities coil into themselves and each other creating a network of vortices. At times I examine the movement itself without too direct references to reality. In my works I express the crossfire of influences and impressions unto which we are constantly subjected to, mostly unconsciously. With my art I wish to celebrate the brutal and beautiful uniqueness of life. In visceral but stylized manner, with humour sprouting from every orifice.

My tiny mind is constantly troubled by questions. Is free will an illusion? Where to find meaning in a universe which seems to be morally mute? What is transcendence, if all is matter? All this debris floating in my head leaks into my paintings one way or another, so I believe. So, my choise of ”ism” appears to be ”existential-”.

There are countless painters, cartoonists, musicians, filmmakers, writers and other artists I could mention as an influence. So I just mention few obvious ones: H. R. Giger, Hieronymus Bosch, Umberto Boccioni, Zdzislaw Beksinski, Francis Bacon, Polish poster art, Tex Avery, Ren & Stimpy, Hayao Miyazaki, Joakim Pirinen, Harri Pystynen, Robert Crumb, Daniel Clowes, Peter Bagge, Charles Burns, etc. Etc.



1.3.2018

Reliable Counter
Reliable Counter